rascal flatts - bless the broken road
tänään lähin ajelemaan randomisti ympäri korsoa koska mulla ei yksinkertasesti ollu mitään muutakaan tekemistä. ette oikeesti voi arvata kuinka onnellinen olo mulla oli kun ajoin sille tielle missä asuin kun olin pieni, ja kun ajoin niitä tuttuja maisemia auringonpaisteessa samalla kun soi toi rascal flattsin biisi. meinasin alkaa itkeä onnesta, mulla oli sillä hetkellä vaa nii tajuttoman hyvä olla pitkästä aikaa.
jotain reilu kolkyt kilsaa tuli päristeltyä, ja kun olin menossa kotiin nii jotkut random mopopojat tuli ajamaa mun vierelle ja sitten ne päästi mut kiltisti menemään edelle. ne oli kauheen hauskoja ja nauroin.
tahon lisää tällasia päiviä joina koen tollasii onnen hetkiä kuin siinä kohtaa kun näin vanhan, tutun hiekkatien ja korkeet pensasaidat. ja kun haistoin ne syreenit ja muut vastaavat kasvit. oi että.
mulla on muuten sellanen olo, että oon laittanu ton biisin tänne jo, ja vasta vähän aikaa sitten. eli anteeks jos se täältä jo löytyy ja anteeks jos oon höhlä ja muistan taas väärin.
2 kommenttia:
voi sanna sul on ollu aivan ihana päivä! Onks teil muute toista mopokypärää meinaa jos on nii voitais joskus lähtee ajelee jonnekki ja ottelee kuvii jos sulle vaa käy :)
on meil mut tero on nyt pölliny meiltä kaks kypärää et mun pitää oottaa et se tuo ne takaste ! :DD ja kyl käy
Lähetä kommentti