tänää sain koneen toimimaa ja oon ilonen. myös sen takii että pääsen vihdoin sivistään itteeni facebookin maailmaan, mutta enimmäkseen sen takii että pääsen juttelee emmille ja tekemää tän postauksen.
eile illalla luin kirjaa sängyssä. sitte siinä tuli sellane kohta mikä sai mut miettimää. mietin sitä kui joku voiki olla niin sellanen että antaa toisen satuttaa itteesä ja on siltiki sen rinnalla, tapahtu mitä ikinä. ja sitte huomasin että valu kyynel poskee pitkin. mulla on vaa niin ikävä.
musta on aika kamalaa huomata olevansa heikko ja haavottuvainen, kun sitä on koko elämänsä pyrkiny peittämään. mut ku kohalle tulee jotain sellasta mikä vie susta puolet - ei, enemmän - mukanaa joka kerta ku näätte, on vähä vaikee olla vahva. kui sitä voiskaa ku itestää puolet on jollain toisella?
ei sitä tunnetta osaa selittää, se pitää kokea ite. ja kyllä sen huomaa kun se osuu omalle kohalle, jos osuu. eihän kaikki ikinä saa tietää sitä tunnetta ku voi luottaa johonki ihmiseen satakymmene prosenttisesti ja jonka käsiin voisit vaikka laskee koko elämäs jos niin pitäis tehä. että on joku sellanen mikä pitää sut pystyssä vaikka oisitki liian heikko ite jaksamaan. joku sellanen jonka vuoks tekisit mitä vaan että se ois onnellinen.
en mä tiedä, se on monimutkasta yrittää selittää miltä tuntuu kun jollain on niin iso vaikutus sun elämään. mut se mikä on yksinkertasta, on se rakkaus. sitä ei kukaa voi sulta ottaa pois eikä se katoo mihinkää, se on ja pysyy.
emmi.
niin ja psst, värjäsin tossa maanantaina hiukset.
ostin keltaisen takin kirpparilta ja nyt olen pirteämpi. oon ollu aika väsynyt enkä oo kirjottanu mitään. en saa kuvia koska aina kun tuun kotiin, on pimeää. päivät ne vaan kuluu samanlaisina kuin kaikki toisetkin enkä oikeastaa tiedä mistään mitään. mutta se ei haittaa. oon pahoillani etten kirjota ja että oon laiska. yritän parantaa. ps leikkasin hiuksista kuolleet latvat pois ja ne lyheni paljon mutta ah ihanan terveet kiitos sakset olette korvaamattomat.
moi mä värjäsin hiukset. ne on jotakin punaisen ja oranssin ja vaaleenruskeen väliltä. kiitos kysymästä, kyllä kuolivat ja pahasti. nyt mulla on aivan sairaan pitkä hiusten elvytysjakso edessä, mutta eiköhän se kannattanut. tykkään kovasti kun ei ole enää ihan tummat. punertava sopii mun ihoon hyvin. mulla alkoi tänään koulu. oon kyllästyny jo nyt, aika paha juttu. huomenna on heti normaali koulupäivä 8:30-16:15. onneksi mulla on kullan kanssa tänä vuonna yli puolet kursseista samoja. mulla on kauhea höpötysfiilis mutta en tiiä oikeestaan että mistä puhuisin. sain katalta ja linukselta ihanan sormuksen mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. huomaatteko, mun hiukset on kasvaneet?
musta tuntuu että oon kutistunu yön aikana hobittikokoseks. ei se mua kyllä toisaalta haittaa, mutta jokatapauksessa vähän ihmettelen miten yhtäkkii näytän nii pieneltä. rakastan mun hiuksii entistä enemmän koko ajan, lisäsin niihi tohon toisellekki sivulle tollee lilaa, siitä tosin tuli pinkkiä mutta siis. tykkään kyllä enemmän ku paljon.
niiiii ja semmone pikkujuttu että lähen huomenna emmin kaa kiiminkii cityyn niin että ei muakaa hetkeen taas vaihteeks näy ku sunnuntaina tuun takaste sitte nii. jos selviin hengissä. jossei emmi pure mua hengiltä. anteeks kuvien laatu. hehe.AIJOO ja värjäsin hiukset mutta niistä kuvaa ehkä sitte joskus myöhemmin JUMALAUTA TÄÄ KONE EI HERRAJESTAS SAATANA. anteeksi. emmi vaikuttaa muhun.
