all i ever wanted, all i ever needed was here in my arms

mulla oli kiva ilta ja kiva yö ja kiva aamu mutta sitte ihmine lähti pois ja mulla ei ollukkaa enää nii kauheen kivaa. on se vaan hassuu ku voi olla nii kauheen riippuvainen toisesta ihmisestä ja sen läheisyydestä. mä en oo tänää tehny mitään muuta ku surkutellu sitä että loma loppuu ja että huomenna pitäs jaksaa herätä kouluun. mä en tiiä mikä siinä on mutta mulla tulee aina kauheen kipee olo koulussa. varsinki ylimmässä kerroksessa. tiedä  häntä että mistä sitte johtuukaan. vai onko se vaa mun pään sisällä.

kiki soitti mulle tänään ja se sai mut haluumaan mennä vähän enemmän kouluu huomenna. vaikka mulla onki vaan kamalia aineita ni näänpä ainaki puddingin. sen puhelun jälkeen mun teki myös mieli kattoo supernaturalia. gotta love da winchesters and their familybusiness.

call off the search, i'm coming home

kiitos lukijat, teitä on jo 30! (: superpiristävää kiitoskiitos

mä olin tänään jossain ihme nuvatapahtumassa missä oli kaikkii jaloillee pyrkivii bändejä ja jotai vähäse jo tunnetumpii tai jotain. en mä oikee ymmärtäny sitä mut oli se iha ok ainaki verrattuna kylmään ulkoilmaan. ja näin paulaa mikä oli ihan sairaan kivaa koska en oo nähny sitä sillee ns. kunnolla pitkää aikaan. kävin tänää aamulla heittämässä parit vastaukset ruotsin kokeesee, mä en vaa osaa mut ei se kai haittaa.

näitten asioitten lisäks mä oonki sitte tänää vaan tehny jotain äikän pakollista kirjamessuraporttia viimehetkellä etten reputa koko kurssia ja joudu käymää sitä kokonaa uudestaan. koska that would be not cool at all. ei täs muuten mitää muttaku minna lindgrenin haastattelu kirjasta "sivistyksen turha painolasti" ei pahemmin inspannu kirjottamaa 3000 merkin tekstii. haukuin sitte koko haastattelun pystyy, ainaki oon kirjottanu sen tekstin. se onki sitte taas täysin eri asia että mitä mun äikänopettaja siitä tykkää... eheheh. we'll see.

time for changes

miten musta tuntuu että aina kun oon pikkuhiljaa alkanu tottumaa vanhaan ulkoasuun niin BÄM, päätän että vaihan sen. aina. kai mä tähänki sitten joskus totun. ja sitte mä taas vaihan tän. nojoo, sitä odotellessa tässä sitten...

tarkkasilmäsimmät (ok ei tähä mitää tarkkoja silmiä tarvita) on saattanu huomaa et blogi siis vaihto ulkoasua. tää iha vaa sen takii että se edellinen oli ollu jo niin jumalattoman pitkää ja kaipasin muutosta. joten ku pääsin koulusta (ahaha kolme tuntii liikkaa) nii päätin että NYT, NYT SE TAPAHTUU ja niin se tapahtu ja tässä nyt ollaa. vähä mua kyllä jää ärsyttää ku noi vanhat kuvat jää pieniks näihi uusiin verrattuna mutta no can do anymore...

jotai muutaki uutta on tapahtunu, nimittäi mun huoneesee tuli jättikokonen peili! oon tosta nii innoissani ja aamulla ku föönasin hiuksii ni ilmeilin ton eessä koko aika ku se on nii kiva ja jättimäinen. mulla on ollu toi ostettuna ja vaikka ties kuinka pitkää muttaku ei oo saatu aikaseks laittaa sitä seinälle. nyt sitte ku tulin maanantaina koulusta kotii ni mun huoneesee oli toi ilmestyny ja oon kyl enemmän ku tyytyväine.

ps. mä tiiän että kuvat on iha valtavan kokosii, i feel for you man, mutta koittakaa kestää.

Kansas - Carry On My Wayward Son

alan itkee jos ette tiiä että tää biisi on ollu supernaturalissa. seriously, siinä vaiheessa pitää ottaa tuotantokaudet kouraa ja kattoo. liian eeppistä materiaalia että jättäs näkemättä.

sanotaan nyt vaikka että ...

... pyhitän tän päivän supernaturalille. täysin. kokonaan. oh my gosh. anteeks kaikille, joudutte kestää supernatural spämmiä tän merkinnän ajan. lupaan etten ikinä enää tee tällasta... eiku en lupaakkaa. partyhard ft. sam and dean

HAVING A GREAT TIME.

you know it's the right one

Arvostan omaa kykyäni näyttää tyhmältä tilanteessa kun tilanteessa. Musta tuntuu että ehkä mun kannattais mennä nukkumaa ennen ku saan muita tyhmiä ideoita kuvata itteeni ja koiraa pihalla missä oikeesti ei todellakaan paista aurinko ja missä on harmaata ku harmaakarhun perseessä. Hups, eipä ookkaa enää, just ku pääsin sisälle nii alko paistaa aurinko. Ihanaa. Arvostan myös tätä mun tuuria. 

Mulla on sellanen olo että tahtoisin tehä mun hiuksille jotain kivaa. Tekis mieli vetää otsis ja muuteki eestä punaseksi ja muute ruskeeta sitten, mutta en nyt tiiä. Loppujenlopuks päädyn kuitenki johonki tylsään lopputulokseen joka ei miellytä mun eikä kenenkään muunkaan silmää. Hienoo Sanna, just näin.

Ei mut iha tosi, ois kivaa kerranki saada sellaset hiukset kun ite haluaa eikä sellasii mitkä äiti haluu. On turhauttavaa ku ei saa ite näyttää siltä miltä tahtoo vaa saa kuulla koko aika jotain ulkonäöstään omalta äitiltään. Millon on otsikset liia pitkät ja tulee silmille, millon on huonot kengät ja millon on housuissa reikiä. Huoh äiti, ketään ei kiinnosta onko mun legut ehjät vai ei tai että oonko piirtäny tähtiä mun lökäreitten polveen, deal with it. 

Ihan tälleen muistutusmielessä, älkää unohtako näitä poikia! Mun kaks suosikki-idioottia, Sammy ja Dean. Oon taas tässä lähiaikoina kattonu Supernaturalin ykköskautta ja nostalgisoinu vähän lisää. En tiiä mikä näissä kahessa viehättää mut onhan noi nyt aika sulosia, ette voi kieltää.

Supernatural on kuulunu mun suosikkisarjoihi ikuisuudet, siitä lähtien kun se alko pyörimään telkkarissa. Muistan ku aluks en saanu kattoa sitä koska olin ensinnäkin niin nuori ja se alko yheksältä jollon mun piti mennä nukkumaan. Tahoin kattoo Supernaturalia joka tapauksessa, joten hiivin aina alakertaan kattomaan sen salaa ja palasin sitten omaan huoneeseen ihan kun mitään ei ois tapahtunut. Kakkoskautta sain jo ihan luvan kanssa kattoa vaikka äiti ei vieläkään tykänny kun valvoin niin "myöhään".

Supernaturalissa on vaan sitä jotain mikä jaksaa viihdyttää mua kerrasta toiseen. Muistan jaksot ulkoa, mutta se ei haittaa, jaksan silti kattoo Deanin ja Sammyn typeriä juttuja uudestaan ja uudestaan. Gotta love them. ♥

Ehkä meen nyt kattomaan vähän lisää Supernaturalia, nauramaan, itkemään ja muuten vaan fiilistelemään näiden kahen hölmön tahdissa. Hyvä idea.