eilen oli kamala päivä ja tänään varsin onnistunut. asiat vaihtelee liian nopeella tahdilla pysyäkseni perässä. kaikki menee ääripäästä toiseen uskomattoman nopeesti. on ollut entistäkin lämpimämpää ja se tuntuu hyvältä ja lohdulliselta. minä en osaa pitää hameita mutta yritin silti kovasti. hupsis.
rakastan tällasia päiviä kun talvi väistyy, aurinko paistaa ja kaikki on niin kaunista vaikka luonto onkin kalju. täällä ei ole mitenkään erikoisen näköistä, mutta jostain syystä kaikki näyttää kauniilta. ei ole lämmintä eikä kylmää. villapaitasäät ovat parempia kuin muut. jokin siinä tunteessa on kun saa painella ulos ilman takkia, villapaidassa. olen huomannut että kyky kirjoittaa tekstiä randomeista arkipäiväisistä asioista on ruostunut. ehkä se tulee takaisin pakoiltuaan vielä hetken. 
oon ollut poissa ihan luvattoman pitkään, tiedän. tarvitsin taukoa kaikesta. lisäksi mun kone hajosi siinä jossain vaiheessa alkukesää, joten ei mulla oikeastaan ollut mahdollisuuksiakaan pitää blogia pystyssä. oon kuitenkin palannut, en tiedä kuinka aktiivisesti, mutta entistä matalemmalle ei voi oikeastaan enää näiden päivitystahtien kanssa vajotakaan. olen melkein päässyt lukion loppuun, tuntuu oudolta että viimeks kun kirjoitin tänne niin olin vielä kakkosella. paljon on tapahtunut ja siltikään ei mitään. jospa mä kirjoitan joku päivä kunnolla mitä mulle kuuluu, tää nyt vaan oli tällanen henkiin herättely. niin ja kuvat on jotain vanhoja viimekesän otoksia. kiitos teille jotka vieläkin olette täällä.
sain tänään objektiivin mihin oon säästänyt syyskuusta asti. oi että tätä onnen määrää. oon niin iloinen. mun kamera tuntuu painavalta, mutta silti. tuntuu ylpeältäkin kun vihdoin saavutin jotain. koulu loppuu kohta ja olen iloinen. tulee kyllä ikävä ihmisiä. mutta kyllä minä niitä näen. tuntuu vähän paremmalta ja rakastan lämmintä. iloinen.
aamuihin kuuluu [x] aikaisin herääminen [ ] rauhallista heräilyä [x] 100% kaaosta [x] kamppailua. on perjantai ja minä olin vaan kaks päivää koulussa. muut olin kiepänä, kuumeessa, jälleen kerran. ei huvita mennä ulos eikä huvita varsinkaan jutella. hiukset lyhentyivät, en kestä kun ne on huonossa kunnossa. voi että kun tahdon kesän ja tahdon ettei tarvitse laittaa kun kengät jalkaan kun menee ulos. ei tarvitse kantaa mitään vuoria mukana. sen kuin menee. tahdon sen kun nurmi kutittelee jalkapohjia ja tahdon steissin ranskalaisia myöhään illalla. tahdon olla niinkuin viime kesänä enkä välittää. nykyään taas välitän. vaikka ei pitäisi. en minä ollutkaan niin suunnaton kuin pelkäsin. silti ahdistaa.
mun huone on sininen. mun vanhojen mekko on sininen. mun lakanat on siniset. kaikki on sinistä. istuin tänään neljä tuntia tekemässä kolme tekstitaidon vastausta. oli kamalaa, ranne kipeytyi ja takamus puutui. en tykkää siitä kun maailmassa ei siihen muutamaan tuntiin ollut muuta kuin kynien rahinaa paperia vasten ja kääntyvien sivujen havinaa. romeo ja mercutio olivat rakastuneet, ja mulla meni näin kauan ymmärtää se. 
toi auringonlasku on aika kiva kun taivas on ihan punainen. nyt on jo pimeää. hassua miten nopeesti se käy. kylmä ilma on entistäkin kylmempää mutta ainakin päivät ovat pitempiä. oisin erittäin ilonen hiihtolomasta, aina väsyttää. löysin villapaidan alennuksista ja se on pehmeä. kulta on suloinen ja tahdon vain makoilla vieressä ja lähellä kädet ympärillä. joskus ahdistaa, tänään ei. 
olen ollut poissa ja lomailemassa tästä blogista. suurimmaksi osaksi kotona. olin puolet joululomasta kipeänä, kokonaisen viikon, ja vieläkin tuntuu hankalalta. mä olen kalpea ja haukottelen enemmän kuin koskaan. aamuisin en jaksaisi ollenkaan. kampean ylös mutta kun väsyttää niin. keuhkot sanoivat lauantaina poks. sattui kovaa. uudenvuoden pusu jo toisen vuotena peräkkäin. rakkaan tuoksu. ei mulla mikään huono loma kyllä ollut. jersey shorea monta tuntia putkeen, niin mikä elämä? minä katson kun muut mokaa eikä tunnu niin pahalta. korvat lukossa jo iha tosi monetta päivää peräkkäin, en tiedä, ei ole avainta. vanhat lähestyy ja tajusin että joudun oikeasti pistää sen mekon päälle julkisesti. pelottaa kun en osaa mutta ehkä en kaadu.
oon onnistunu lisäämään tätä bloggaustahtia ihan kiitettävästi näin vuoden loppuu kohti. se vois melkeen olla mun uudenvuoden lupaus jossei kaikki tollaset pitkäaikaset lupaukset ahistais mua paljon. mun uudenvuoden lupaukset ei koskaan toteudu. en tiiä onko koskaan toteutunu. oon kuullu jokapuolelta valitteluja siitä ettei ole joulumieltä ja ei tunnu yhtään joululta mutta kyllä musta tuntuu! viime vuonna ei niinkään mutta tänävuonna oikeestaan aika paljonkin. tahdon vaan kattoa kaislikossa suhisee ja saksikäsi edward ja käpertyä syömään konvehteja. mulla menee tosi hyvin tähän vuodenaikaan ja siihen nähden, että mulla on aina talvisin kaamosmasennus. tuntuu oikeesti siltä että elämä on ihan semi kohdallaan ja kaikki pahimmat ajat on jo takana. mä tahdon rakentaa mun elämästä ja mun tulevaisuudesta sen arvosen että voin vanhana hymyillä. vaikkei se tapahtuiskaan yhdessä päivässä niin mä lupaan yrittää.
hei ja terveisiä parilta hobitilta jotka kävi 12.12 klo 00:12 kattomassa hobitin ensi-iltaa. minä ja inka ollaan vähän murheissaan; niin pitkä odotus ja nyt se on loppu. ensi vuonna sitten uudestaan. me panostettiin oikeen kovasti ja pukeuduttiin hobiteiksi. kannatti, päästiin iltalehteenkin.. hupsista. saatiin myös yhteiskuva gandalfin kanssa. haltijat nauro meille kun juostiin ruuan perässä mutta niinhän se on; hobitit elää syödäkseen. vähän tosiaan saatto väsyttää, päästiin kotiin vasta jotain puol viiden aikaan aamulla mutta kyllä kannatti! leffa oli hyvä (vaikka väsyttikin niin pirusti) ja tunnelma ihan mahtava. vieläkin on vähän väsynyt olo, on toi frodona oleminen välillä rankkaa... 
hei vain olen ujo ja hiljainen ja sulkeutunut. mut pistettiin musaryhmässä työskentelemään ventovieraiden kanssa ja mä en muuta tehnyt kuin tärissyt ja sulkeutunut ja kadonnut pois. en vain osaa kertoa miksi sosiaaliset tilanteet ahdistavat niin. emmi lähetti mulle eilen tekstarin ja tulin iloiseksi. oon todella pahoillani että en kirjoita mutta ehkä mun ei pitäis luvata mitään kun en kuitenkaan pysty pitämään sitä lupausta. kirjotan tänne kun fiilis on sellainen, jotenkin tää pimeys saa mut vähän sulkeutumaan. ostin uuden villapaidan ja se on sininen ja pehmeä ja voisin vaan olla siinä koko ajan. vanhojen kurssi alkoi ja pituusero on valtava, pitää joskus lisätä kuva missä näkyy mun ja rakkaan pituudet. koska se on aika jäätävää kuinka eripituisia me ollaan. tahdon vaan asua keskimaassa ja olla hobitti joka vaeltaa paljain jaloin, miksen saa olla. voinko vaan palkata gandalfin mun hovimestariksi?
hei rakas olet parasta kuvattavaa. olen ollut taas poissa. yksinkertainen syy; kamera ja pimeys. ensimmäkseen oon vähän kyllästynyt tappelemaan tuon rikkoutuvan kapineen kanssa mutta siihenki on tulossa muutos tässä jossain kohtaa. toisekseen aina kun pääsen kotiin nii on jo pimeetä enkä kerkee kuvaamaa kuvaakaan valosan aikaan paitsi ehkä viikonloppuisin. ja silloin makaan sohvalla ja katson vuoden '99 salkkareita... mikä elämä? oon ollut kovin kyllästyny mun elämään tässä taas lähiaikoina ja oikeestaan kaikki tuntuu jotenkin puurolta. kai se on taas tää kuuluisa kaamos. oon taas todella kipeä. mutta minkäs teet kun viimeiset tunnit ennen koeviikkoa ja kouluun on raahauduttava. mikä ihmeen vuodatus tästäkin nyt tuli, enhän mä ole edes huonolla tuulella. tulevaisuudensuunnitelmia ja unisieppari.
ostin keltaisen takin kirpparilta ja nyt olen pirteämpi. oon ollu aika väsynyt enkä oo kirjottanu mitään. en saa kuvia koska aina kun tuun kotiin, on pimeää. päivät ne vaan kuluu samanlaisina kuin kaikki toisetkin enkä oikeastaa tiedä mistään mitään. mutta se ei haittaa. oon pahoillani etten kirjota ja että oon laiska. yritän parantaa. ps leikkasin hiuksista kuolleet latvat pois ja ne lyheni paljon mutta ah ihanan terveet kiitos sakset olette korvaamattomat.
mitä mä olen tehnyt tän kuluneen viikon aikana? kuollut koulussa, istunut hiljaa, katsonut leffoja ja täyttäny mun valokuva-albumia. kaikki mun lihakset on rikki ja väsyneet ja kipeät ja sehän kielii vain yhtä asiaa - liikkakurssi alkoi taas. yritän nyt kovaa tän kurssin, se on viiminen pakollinen liikka. kaiken tän väsymyksen keskellä oon kelaillut asioita ja päätynyt eri vastauksiin joka kerta. vaihtoehtoja, vaihtoehtoja ja lisää vaihtoehtoja.
