just remember darling all the while, you belong to me

tuokaa mun pikkunen mulle takasin. mun on ikävä ja suru ja kaikki mahollinen samaa aikaa koska emmi jäi kiiminkiin ja mä lensin takaisin vantaalle. parit itkut onnistuin saamaan aikaan lentokentällä kun piti jättää paras ystävä taakse. mulla on emmin kanssa aina kivaa vaikkei me tehtäskää mitään ihmeellistä. mä vaa niin nautin siitä kun saan olla sen pienen hetken parhaan vierellä. mä en tiedä mitä mun pitäis sanoa; mä vaan rakastan sua niin paljon pikkunen. 

and i'll be so alone without you. maybe you'll be lonesome too.
fly the ocean in a silver plane, see the jungle when it's wet with rain.
just remember till you're home again; you belong to me

did it hurt when you fell from heaven?

mäpä näin kikkaa. ja oon siitä enemmän ku innoissani. siitä oli nii pitkä aika ku me viimeks nähtii etten viiti ees miettiä oikeesti. kikka on ihana ja meilä oli kivaa vaikka olinki siellä kauheen vähäsen aikaa! me lagattiin, käytii kaupassa ja kierrettii nurmijärven kirkonkylän keskusta ja sitte me syötiin ja katottiin leffaa. ja me nukuttii tosi paljon, haha. kikka on söpö ja mä sain sen tarrakuvan ja oon onnellinen siitä! kivointa oli huomata että ton matkan täältä korsosta nurmijärvelle vois hyvin kulkee skopallakin, joten mopokelejä odotellessa tässä nyt sitten! niin joo ja mä suosittelen kattelemaa kikan blogin, jonne pääsee tästä, koska kikka on just sellanen ihana ja pirtee ja sulonen persoona jonkalaine kaikkien pitäis tuntea! se vaa hymyilee koko aika ja on hassu ja siks mä tykkään siitä nii paljon. ♥

mä suuntaan nurmijärvelle

jossen oo vielä jossain vaiheessa tässä selittänyt niin tosiaan, oon lähössä nyt pe-la yöks nurmijärvelle kikan luokse. oon niin innoissani ja paa ja odotan sitä että iskä kurvaa pihaan jotta pääsisin lähtee liikkeelle. muttaku se jumittaa töissä ja koska se jumittaa töissä niin mä puolestani jumitan himassa ja siitähän mä en pidä. mutta eiköhän tästä suhteellisen pian saada lähdettyä liikkeelle. toivottavasti ainakin. eli see you sometime taas, huomenna mä jo palailen. ja se on harmi. musta tuntuu että kotona mun elämä on vaan samaa kaavaa toistavaa ja tylsää. kavereilla on mukavampaa kun ei oo sitä täysin samaa jokapäivästä rutiinia. mitähän mä taas unohduin höpöttämään.

you and me through everything

vierailin siis tän viikonlopun kiiminki hoodseilla ja jos totta puhutaan nii eihä mua ois kiinnostanu tulla takasin ollenkaan. ku mä istuin siinä junan penkillä ja olin takasi kohti korsoa ja kyyneleet tippu poskille ni mietin että miks tän pitää olla nii hankalaa. miks pitää asuu nii kaukana ja miks pitää olla nii kalliit liput ja miks pitää nähä nii harvoin ja miks miks miks. se on nii kamalan julmaa ettei vaa tajuu miksi.

mutta ny sitte ilosempii asioihi, meilä oli iha sairaan kivaa! käytii pelaamassa megazonee, sitä missä mennää pimeessä huoneessa ja jokasella joukkueella on omat tukikohat ja ammutaa laseraseilla. se oli siistii vaikka vähä pelottiki aluks mennä sinne. kaatuiltii oulun keskustassa, kuvattiin, hengattiin apsilla eeliksen ja elijaksen kaa, käytii morjestaa heidiä ynnä muuta. ja tuolla oli_oikeesti_lunta! täälä ei ookkaa sitte yhtää. vähä masentavaa tulla takasi vantaalle ku täälä on nii pimeetä verrattuna tonne. sitä vaa että tahon takasin nyt heti. 

you shall not die in my ass

oon palaillu turun reissulta josta en tainnu ees kerkee infota tänne blogin puolelle. no jokatapauksessa, siitä tää mun hiljasuus on siis johtunut; olin vierailulla yhellä mun kolmesta rakkaasta hobittimiehestä, emillä! ja voin vannoo että oli kivaa, ehkä vähän liianki koska tänään ku istuin junassa pimeellä matkalla kotiin ni tirautin pari kyyneltä ihan vaikka tiiän että nähään taas todella pian uudestaan.

meh loves you my hobbit friend. niin ja tosiaan ei ollu kameraa niin saatte kattella tälläkertaa viimekerran turkukuvia.

ps. musta tuntuu taas pahasti siltä että välttelen kouluhommia, mulla ois tossa luettavana kirja loppuun sun muuta mutta sen sijaan mä istun tähän aikaan koneella ja kirjotan blogimerkintää. ahkera lukiolainen taitaa kuitata nyt ja painuu takas kirjojen ääreen... ehheh.

we're smiling

mä lähen takas turkuu heti ku mulla on rahaa. emi. ♥

turku on derp

mä oon turusaaaaa ! mä oon kyllä ollu täällä jo perjantaista asti ja sillee mutta nyt vasta saan aikaseks kirjottaa yhtää mitiä. ohhohoijaa, on ollu nii kivaa. huomenna me mennää kangaskauppaa ja oikeesti paa en oo kyllä tulossa kotii että... heippa korso mä jään tänne. 

se tunne ku me keskustellaa mitä viisaimmista asioista ja oi. täälä on aina nii letkeetä. tykkään enemmän ku paljon!

sellane juttu tästä päivästä, että oltii jossai parkkipaikalla ku käveltii pitkää mukavasti ja nii. me istuttii siellä pihalla ja sekoiltii kaikkee aivan omaa, oltii päättömii niiku aina, ja sitte yhtäkkii emi sanoo et "sanna, kato taakses". no mä katoin ku käskettii. en ehkä olis tahtonu kattoo. sain iänikuset traumat, joku keski-ikänen papparainen katto meitä iha kikseissä ja venkslas pikku solttupoikaansa. hyi saatana. se näki et me huomattii sen pikku touhut ja lopetti hetkeks. sitte mentii puitten taakse istuu ettei se nää meitä. nojuu, iha hieno suunnitelma siihe asti et se fabsi päätti siirtyy sillee etä näkee meijät taas ja jatko hommia. hyi saatana. sain iänikuset traumat. 

ps.

puolet musta

tänää sain koneen toimimaa ja oon ilonen. myös sen takii että pääsen vihdoin sivistään itteeni facebookin maailmaan, mutta enimmäkseen sen takii että pääsen juttelee emmille ja tekemää tän postauksen.

eile illalla luin kirjaa sängyssä. sitte siinä tuli sellane kohta mikä sai mut miettimää. mietin sitä kui joku voiki olla niin sellanen että antaa toisen satuttaa itteesä ja on siltiki sen rinnalla, tapahtu mitä ikinä. ja sitte huomasin että valu kyynel poskee pitkin. mulla on vaa niin ikävä.

musta on aika kamalaa huomata olevansa heikko ja haavottuvainen, kun sitä on koko elämänsä pyrkiny peittämään. mut ku kohalle tulee jotain sellasta mikä vie susta puolet - ei, enemmän - mukanaa joka kerta ku näätte, on vähä vaikee olla vahva. kui sitä voiskaa ku itestää puolet on jollain toisella?

ei sitä tunnetta osaa selittää, se pitää kokea ite. ja kyllä sen huomaa kun se osuu omalle kohalle, jos osuu. eihän kaikki ikinä saa tietää sitä tunnetta ku voi luottaa johonki ihmiseen satakymmene prosenttisesti ja jonka käsiin voisit vaikka laskee koko elämäs jos niin pitäis tehä. että on joku sellanen mikä pitää sut pystyssä vaikka oisitki liian heikko ite jaksamaan. joku sellanen jonka vuoks tekisit mitä vaan että se ois onnellinen.

en mä tiedä, se on monimutkasta yrittää selittää miltä tuntuu kun jollain on niin iso vaikutus sun elämään. mut se mikä on yksinkertasta, on se rakkaus. sitä ei kukaa voi sulta ottaa pois eikä se katoo mihinkää, se on ja pysyy. emmi. 

niin ja psst, värjäsin tossa maanantaina hiukset. 

kiiminki city

paa. emmin kaverit on nii mukavia. meillä oli pitkä junamatka. mut ei se mitää, se meni ihan kivasti. ja mä sain luettua lotriakin eteepäi. se on saavutus mun kaltaselle hitalukselle.

tänää me ollaa tehty kaikkee ja ei mitään. ja täällä on liikaa hyttysii, ihan tosissaa, meinasin kirjaimellisesti kuolla ku astuin ovesta ulos.

emmillä on kiva skopa minkä kyydissä on kiva istuu. se on harvinaista, koska yleesä en tykkää olla muitten kyyissä. oon vallannu emmin koneen lahjakkaasti, tällä on kiva kirjottaa.

oaaa

herrajestas oikeesti mun kannettavan akkulaturijohto syöksi savua! ja nyt se on lopullisesti paskana joten pikapikamerkintä ennenku tästä koneesta loppuu akku JUMALAUTA.

niiiii ja semmone pikkujuttu että lähen huomenna emmin kaa kiiminkii cityyn niin että ei muakaa hetkeen taas vaihteeks näy ku sunnuntaina tuun takaste sitte nii. jos selviin hengissä. jossei emmi pure mua hengiltä. anteeks kuvien laatu. hehe.AIJOO ja värjäsin hiukset mutta niistä kuvaa ehkä sitte joskus myöhemmin JUMALAUTA TÄÄ KONE EI HERRAJESTAS SAATANA. anteeksi. emmi vaikuttaa muhun.

ps. pakko rakastaa bloggeria ku kusee taas nii saatanasti. tai sitte se on tää kone jonka toi akkulaturinjohto pasko. anyways, heipaa. 

koska sam on sankari

se tunne kun vietät niin kivan viikonlopun turussa että tekee mieli palata ajassa taaksepäin ku istut siinä junassa tylsistyneenä matkalla kotia. nii, näihä se meni taas. turussa on aina niin hirmu kivaa kun mun ja emin huumorintaju on kovin samankaltainen.

me hobititettiin, käveltiin liikaa filmarille, katottiin lotrit (musta tuntuu että katon niitä liikaa) ja silent hill, naurettiin tubevideoille, käveltiin sateessa ilman kenkiä maitopurkit kädessä, nähtiin rähisevä tantta, jouduttiin ostamaan aikuisten liput bussissa, syötiin vitusti yöpalaa, kasvatettiin hobittimahat, istuttiin melissa nimisen tuulettimen edessä, luettiin vanhoista lehistä lotr-juttuja ja itkettiin niin paljon.

pidemmittä puheitta nyt tässä videota meijän päivistä. anteeks jos ette ymmärrä, meijän jutut toisinaan on joskus tasoltaan vähintäänkin jänniä.

varokaa turku

varoitan kaikkia turkulaisia ja turussa oleilevia kahdesta hullusta, jotka juoksentelevat kaduilla laulaen epämääräisiä lauluja kimeillä äänillä hodareita samaan aikaan mussuttaen ja ympäriinsä tanssien.

jep jep, tämä kakara lähtee turkuun! nähään joskus

rakastan sua

lifehouse - everything

tiiättekö sen sydäntä raastavan tunteen kun joku jota rakastat niin paljon ettei sitä voi mitenkään kertoa seisoo junan ikkunan toisella puolella ja itkee etkä sä voi tehä mitään. 

mä tiedän.

ja sen kun toinen seisoo ikkunan toisella puolella ja saat tekstarin siltä jossa lukee että 'rakastan sua' ja sä lähetät takasin että 'mäkin rakastan sua'. mä tiedän.

me aina sanotaan emmin kanssa että ei tätä voi muut ymmärtää kun ei sitä voi selittää. tää vaan on, nyt aina ja ikuisesti eikä mikää voi tulla tähän väliin. emmi on mulle niin rakas ystävä etten osaa sitä omin sanoin kertoa, koska mulla ei vaan yksinkertasesti riitä sanoja siihen. 

onneks toi biisi kuvaa hyvin. liiankin hyvin. 

älä huoli, nii kaua ku sä et mee mihikää ni mäkää en mee

koska tän vaa kuuluu olla, kyllä sä tiiät

sijoita tähän pakollinen otsikko

Tänään oli jännä päivä. Jännä niiltäkin osin että heräsin tavallista aikaisemmin, jo viistoista yli kaheksan. Olin ihan varma että kello on jotain kaks tai vastaavaa ja että unohin ilmottaa etten mene sinne huiluharjotuksiin ja että maailmanloppu tulisi. Mutta ehei. Niin ei tainnutkaan käydä.

Oli jännää olla ensinnäkin hereillä niin aikasin lauantaina. Kyllähän mä arkiaamuisin herään mutta viikonloppusin en todellakaan. Aamudatistelin siinä rauhassa Kikan kanssa ja mietin että millon lähen Hesaan. Koska meijän piti lähteä Nälpin kanssa ostamaan mulle hiuksia. Loppujenlopuks mukaan tarttui paljon muutakin tähdellistä roinaa.

Eli kutsu kävi ja lähin kävelemään dösärille. Totesin heti ulos astuttuani että ilma on mitä kamalin, ja päätinkin juosta pysäkille. Kastuin silti, huoh. Kaikenlisäks meinasin kaatua varmaan kuus kertaa sen parinsadan metrin matkan aikana. Oli kamalaa. Bussi oli tapansa mukaan myöhässä vaikka päättäriltä tänne on ihan pikkuinen matka, päätin siis tylsistyä pysäkillä ja ottaa kuvia ohiajavista autoista joista yksikään ei onnistunut. Lopulta tyydyin näppäämään ittestäni kamalan kuvan ja jäin oottamaan sen bussin saapumista.

Hesassa pyörittiin Nälpin kanssa ties missä ja mä näpsin kuvia sieltä täältä. Oli jalat kipeenä koko reissun jälkeen. 

Junassa meille tapahtu jännä juttu. Oltiin jo jäämässä pois Korson asemalla, kun kuultiin se sama iänikuinen kailotus. "Matkalippujen tarkastus!!!!!!!" joku ihme kärttyinen tantta huutaa möläytti jostain vaunun perältä. Itehän olin just tänään päättänyt leikkiä kuuliaista kansalaista ja ostaa lipun. Miten mulla on näin hyvä tuuri noitten lippujen suhteen? En oo koskaan jääny kiinni pummilla menemisestä. No jokatapauksessa, Nälpilläkin oli lippu maksettuna niin eipä siinä mitään. Mutta me meinattiin jäädä junan sisälle kun tarkastajatantta hidasteli mahdollisimman paljon. Päätettiin vaan häipyä siitä kun ei ollut aikaa jäädä odottamaan. Tantta mulkkas meitä vihasesti ja kiirehti tarkistamaan meijän liput, luuli että karataan koska meillä ei oo lippuja ostettuna. Lol, kauhee ihminen. 

Hmm, mietin tässä nyt vaan millon noi pidennykset kiinnitetää mun pääkoppaan ja miten äiti onnistuu siinä. Tänään ois tiedossa vielä Lostin kattomista ihan reilusti, en oo kattonu sitä sataan vuoteen ja se on sarja mistä molemmat tykätään. Yh, Charlie on liian ihana.

KATTOKAA TÄMÄ kun Ed niin nätisti pyysi niin en voinu olla laittamatta )8 Edward Bellamy FTW.