just remember darling all the while, you belong to me

tuokaa mun pikkunen mulle takasin. mun on ikävä ja suru ja kaikki mahollinen samaa aikaa koska emmi jäi kiiminkiin ja mä lensin takaisin vantaalle. parit itkut onnistuin saamaan aikaan lentokentällä kun piti jättää paras ystävä taakse. mulla on emmin kanssa aina kivaa vaikkei me tehtäskää mitään ihmeellistä. mä vaa niin nautin siitä kun saan olla sen pienen hetken parhaan vierellä. mä en tiedä mitä mun pitäis sanoa; mä vaan rakastan sua niin paljon pikkunen. 

and i'll be so alone without you. maybe you'll be lonesome too.
fly the ocean in a silver plane, see the jungle when it's wet with rain.
just remember till you're home again; you belong to me

numbing the pain for a while will make it worse when you finally feel it

tietääkö kukaan mistä saa heliumia? mä tahdon lähettää viestin taivaaseen ilmapallolla mutta mulla ei ole lentävää viestinviejää. mulla on paljon asiaa, mä tahdon kiittää ja mä tahdon pyytää että mun rakkaasta pidetään huolta. mä tahdon pyytää anteeksi sitä ettei keretty tavata. mä olisin halunnut. mä tahdon pyytää anteeksi etten mä saapunut puolisen vuotta aijemmin. mä tahdon sanoa, että mä tahtoisin korjata kaiken jos mä vaan jotenkin pystyisin.

mä tahdon sanoa että toivon meijän voivan vielä tutustua. on kai se vielä jotenkin mahollista? mä tahdon kysyä onko mahdollista ikävöidä jotakuta joka lensi taivaalle ennenkuin koskaan kerettiin tavata. oikeestaan mä en välitä onko mahdollista, mulla on ikävä. mä tahdon kertoa että mulla on ikävä. mä tahdon kertoa että mä tahtoisin pyytää häntä suojelusenkeliks. mä tahdon kertoa, mulla on paha mieli siitä mitä tapahtu. en mä tiedä. mä vaan tarvitsen ilmapallon.

and the sun is pouring in through the window

me ajettii tänää hirveen monta kilometriä. ei ollu edes kylmä ja ku me ajettiin jossai vierumäen lähellä niin musta tuntu iha ku oisin ollu kiimingissä ja tulin vähä surulliseks. mun on vaa nii ikävä. huomenna pitää mennä kouluun, mä en haluu eikä mua oo tarkotettu siihen ja silti mun on pakko. tai no eihän mun olis. muttaku mä tahon nähä rakasta mahollisimman paljon. joten menen ja kärsin. olen hurja marttyyri.  kulta käski melkee oikaisemaan ettei se oikeesti oo mikää panostaja koulussa, se on paskempi ku minä. tai no ei se ole. autiotalot on nii hurjia. hui.

tänää on surun päivä. mun kakstoista vuotta vanha pleikkari kakkonen kuoli. tai musta tuntuu että sen ruumis on maannu mun huoneessa jo jonkin aikaa mutta tänää se todettiin kuolleeksi. iha kamalaa, enää ei saa tollasii paksui mötiköitä mistää vaa ne on sellasii moderneja ja laihoja. en mä taho sellasta, mä tahon tollasen ruman. en mä voi elää ilman rumaa pleikkaria. eikun. mä säilytän sen ruumiin mun huoneessa, eihän sitä nyt voi pois heittää. joka tapauksessa. piti ilmottaa että meen huomenna hakemaan uutta pleikkaria. may you rest in peace paskakasa.

she is everywhere i go, everyone i see

kaikenkaikkiaan meilä oli kivaa ja me naurettiin mutta ny mulle on haikee olo. tahon emmin takasi tähä vieree, sitä on kiva halailla ja mä pidän siitä miten se tuhisee kun se nukkuu. kai se mitä mä tahon sanoa on se että emmissä on kaikkia niitä pieniä asioita jotka tekee ihmisestä ihanan ja mielenkiintosen ja ainutlaatusen ja mua surettaa luopua kaikista niistä asioista taas ensikertaan asti ku tavataan. välimatkat on sieltä jostain helvetin syvältä.

me katottiin leffoja ja mä nukahdin ja sätkin ja inisin ja kysyin että tuleeko kale munkaa uimaan. ainiin, tulihan sitä motattua emmiä turpaankin. pakko rakastaa näitä kaikkii asioita mitä teen unissani. oli surullista saattaa emmi junalle ja ku mä kävelin sille laiturille mistä n-junat lähtee keravalle päin niin mä itkin. onneks kale tuli meille koko tän häsläyksen jälkeen, en halunnu olla yksin. just wanna say i miss u already emmi.

so i've been sleeping with this silence in my mind

mulla oli tänään musakoe ja mä soitin jotain kummallista rumpua jonka nimeä mä en muista. enhän mä mitään osaa, kunhan vaan jotain heitin. mä stressasin sitä niin paljon ja iha turhaan. mulla on tapana hermostuu asioitten takii. ja sitten kun mä hermostun niin mä alan tekemään asioita joita mä en taho tehä. kyllä mä senkin saan ajankanssa hallintaan, se nyt vaan on vielä vähän vaiheessa. mä oon hymyilly nyt aika paljon, kerranki on ihan oikeeta syytä.

mulla alkaa uus jakso huomenna. ootan pyskologiaa, se kuulostaa mielenkiintoselta. mutta musta tuntuu että se voi olla mulle myös tosi ahistava aine. en mä tiedä, musta vaan tuntuu. ihmisen pää on kuitenkin aika monimutkanen. niin etten mä ehkä edes tahdo tietää miten sen psykologisesti toimii. mulla on ikävä kesää. ja emmiä. ja emiä. ja kaleakin, vaikka mä näin sen hetki sitten. ei se kyllä tarkota ettei mulla vois olla sitä ikävä, on mulla siltikin.

you and me through everything

vierailin siis tän viikonlopun kiiminki hoodseilla ja jos totta puhutaan nii eihä mua ois kiinnostanu tulla takasin ollenkaan. ku mä istuin siinä junan penkillä ja olin takasi kohti korsoa ja kyyneleet tippu poskille ni mietin että miks tän pitää olla nii hankalaa. miks pitää asuu nii kaukana ja miks pitää olla nii kalliit liput ja miks pitää nähä nii harvoin ja miks miks miks. se on nii kamalan julmaa ettei vaa tajuu miksi.

mutta ny sitte ilosempii asioihi, meilä oli iha sairaan kivaa! käytii pelaamassa megazonee, sitä missä mennää pimeessä huoneessa ja jokasella joukkueella on omat tukikohat ja ammutaa laseraseilla. se oli siistii vaikka vähä pelottiki aluks mennä sinne. kaatuiltii oulun keskustassa, kuvattiin, hengattiin apsilla eeliksen ja elijaksen kaa, käytii morjestaa heidiä ynnä muuta. ja tuolla oli_oikeesti_lunta! täälä ei ookkaa sitte yhtää. vähä masentavaa tulla takasi vantaalle ku täälä on nii pimeetä verrattuna tonne. sitä vaa että tahon takasin nyt heti. 

tell me everyday i get to wake up to that smile

 oon vahvasti sitä mieltä että mun pitäs jättää nää yöpostaukset ihan kokonaan pois koska useimmiten näissä ei oo yhtään mitään järkeä. vaan tällä kertaapa on! vaikka näppäimet hyppiikin silmille ja yrittää tehä mun kirjottamisesta mahotonta tai ainakin mahollisimman vaikeeta.

tänää (jos siis tää lasketaan tiistaiks) on kaks päivää ja sitte on perjantai. perjantai on mulle ja yhelle toiselle erityinen päivä. sinä aamuna mä lähen kello kymmenen aikaan tikkurilan juna-asemalta ouluu kohti. ja oulun juna-asemalla mä saan halata emmiä. mä en oo saanu halata sitä neljään kuukauteen. neljä kuukautta on 1/3 vuodesta ja musta tuntuu pahalta ajatella etten oo sinäaikana voinu halata mulle niin tärkeetä ihmistä. mutta meitä ei voi mikää erottaa, ei mikää typerä välimatka tai mikää muu vastaava. koska emmi on mun enkeli ♥

emmi tekee mun elämästä niin paljon rikkaampaa. ilman emmiä mä en tietäis että miltä tuntuu oikeasti ikävöidä jotain niin paljon että sydäntä särkis jos se ois mahollista, miltä tuntuu nähä rakkain ihminen pitkän odotuksen jälkeen, miltä tuntuu luottaa johonkin 150%, miltä tuntuu kun on joku jonka tietää aina välittävän, miltä tuntuu kun on joku jolle voi aina soittaa. mä oon vaa nii kovin innoissani tulevasta viikonlopusta, mä saan halata emmiä, vihdoinki, neljän kuukauden odotuksen jälkeen. en vois toivoa parempaa, en vaa oikeesti vois.

onko teillä jotain tosi tosi tosi tärkeää ihmistä teijän elämässä jolle voitte kertoa ihan kaiken?

mä tiiän että oon niin onnekas kun mulla on emmi. 

en mä nyt löydä tähä tunteeseen oikeita sanoja

kun mä oon vaa itkeny tässä nii pitkään koska musta vaa tuntuu että en mä oo mitää ilman sua. mä yksinkertasesti kaipaan sua. niin paljon. mun päähän sattuu ja mua heikottaa muttaku en mä voi tälle mitää ku aloin miettimää kaikkia niitä meijän ihania muistoja ja toukokuuta erityisesti ja sitä ku lähin sieltä. tää on aivan sairaan yksinkertasta mutta silti nii monimutkasta että en mä nyt löydä mitää sanoja mitkä kuvais tarpeeks voimakkaasti tätä ikävää. en mä tiedä voiko tätä enää ees sanoa ikäväks. elokuusta on nii pitkä aika. emmi.

you shall not die in my ass

oon palaillu turun reissulta josta en tainnu ees kerkee infota tänne blogin puolelle. no jokatapauksessa, siitä tää mun hiljasuus on siis johtunut; olin vierailulla yhellä mun kolmesta rakkaasta hobittimiehestä, emillä! ja voin vannoo että oli kivaa, ehkä vähän liianki koska tänään ku istuin junassa pimeellä matkalla kotiin ni tirautin pari kyyneltä ihan vaikka tiiän että nähään taas todella pian uudestaan.

meh loves you my hobbit friend. niin ja tosiaan ei ollu kameraa niin saatte kattella tälläkertaa viimekerran turkukuvia.

ps. musta tuntuu taas pahasti siltä että välttelen kouluhommia, mulla ois tossa luettavana kirja loppuun sun muuta mutta sen sijaan mä istun tähän aikaan koneella ja kirjotan blogimerkintää. ahkera lukiolainen taitaa kuitata nyt ja painuu takas kirjojen ääreen... ehheh.

me so lonely

olipa random kuvia. pistetään se perjantain piikkiin. moi pisamat.

oikeesti mulla on iha kauhee ikävä parii ihmistä (esim; emmi ja emi) ja tahon ouluun ja turkuun nyt pahemmin ku varmaa ikinä. viime viikonloppu oli nii huippu emin kaa, en kestä. tahon takasin, iha tosissaan. miksi junien pitää maksaa. mikset voi vaa hyppää vaunuu ja matkustaa mihi tahot? ): tai miksei mulla ole helikopteria.

oon nyt taas nii sekavassa mielentilassa. sitä vaan että noi on rakkauskengät, makso tasan kaks euroo. oisin tahtonu ulos tänää tietyistä syistä (voi jos voi jos) mutta enhän mä taho mennä kattoo ku kaikki rellestää taiteidenyössä, joten tyydyn istumaan yksin huoneessani, piirtämään kuvia ja kuuntelemaan surullista musiikkia. perus perjantai.

she's my hero

i'll always be beside you, until the very end,

wiping all your tears away, being your best friend. 

i'll smile when you smile and feel all the pain you do.

and if you cry a single tear, i promise i'll cry too. 

tuu takasin pikkunen, mä tarviin sut tänne.

you won't let me fall

day 05 - a song that reminds you of someone

Lifehouse - Everything (Live In Studio) by papelao
tääkin biisi jo ollu täällä. tää vaan on eri versio, uudempi. pitääkö tässä nyt ees selittää kuka ihminen kyseessä? ikävä.

and i told you to be fine

tänään en oo saanu aikaseks mitään. ainut mitä oon tehny on että oon kattonu the faculty - leffan ja ollu kuoleman partaalla ku yllättäen ruutuun ilmesty elijah wood. ei mulla ollu mitää tietoo että se olis siinä, joten kun bussin ovet aukes ni meinasin saada sydänkohtauksen. tänään oon myös ikävöiny emmiä rikollisen paljon ja kuunnellut mietiskelymusiikkia. ehkä katon tässä jonku elokuvan vielä ennenku meen nukkumaan.

// AIVAN ja joni varas meille liput harry potterin ensi-iltaan, ja lotrin extended bluray editioniin on enää seitsemän päivää ihmiset seitsemän päivää! can't wait.

you're perfect to me

pink - perfect

pretty, pretty please, don't you ever, ever feel 

like you're less than, less than perfect.

koska sam on sankari

se tunne kun vietät niin kivan viikonlopun turussa että tekee mieli palata ajassa taaksepäin ku istut siinä junassa tylsistyneenä matkalla kotia. nii, näihä se meni taas. turussa on aina niin hirmu kivaa kun mun ja emin huumorintaju on kovin samankaltainen.

me hobititettiin, käveltiin liikaa filmarille, katottiin lotrit (musta tuntuu että katon niitä liikaa) ja silent hill, naurettiin tubevideoille, käveltiin sateessa ilman kenkiä maitopurkit kädessä, nähtiin rähisevä tantta, jouduttiin ostamaan aikuisten liput bussissa, syötiin vitusti yöpalaa, kasvatettiin hobittimahat, istuttiin melissa nimisen tuulettimen edessä, luettiin vanhoista lehistä lotr-juttuja ja itkettiin niin paljon.

pidemmittä puheitta nyt tässä videota meijän päivistä. anteeks jos ette ymmärrä, meijän jutut toisinaan on joskus tasoltaan vähintäänkin jänniä.

minä ♥ sinä

hello, astronaut - a thousand miles

kaikki mitä mulla on, on myös sun
ja mä tiedän että kaikki mitä sulla on, on mun

emmi ♥

maratoonikuulumisia

nickelback - far away

maratoonikuulumisia siis.
eilen katottii kaikki lotrit sitten suhteellisen putkeen, mulla ainakin oli kivaa, en sitten kaikista tiiä. pari kyllästy ekan leffan aikana eikä tykänny oikee muutenkaa. mun päähän ei mahu miten joku ei voi tykkää lotreista, koska ite rakastan niitä, en ikinä vaan kyllästy. mutta niihä se on, kaikilla omat mielipiteet. harmittaa jotenki silti vähän ku ne ei  tykänny.

vikan leffan lopussa minä, paula ja inka itkettiin vuolaasti koska se nyt vaan kuuluu asiaan kun on lotreista kyse. todettiin myös kaikki että sam on ihana ystävä ja liiankin välittäväinen ja uhrautuvainen. musta se on vaan niin liikuttavaa, kun ei ole mitään mitä se ei tekis parhaa ystävänsä vuoksi.

kokonaisuudessaan mulla oli todella kiva päivä, paitsi että illalla (tai siis yöllä) iski kauhee itkuparkuikävä ja lähetin pitkän viestin emmille. tuli jotenki niin yksinäinen olo. kaikki vaan muistuttaa emmistä niin paljon ja sisimpää sattuu tietää että se on nii kaukana.

tänään sitten pääs mun lotrit sitten jeren luo kun se tahtos ne lainata, toivottavasti se tykkää niistä.

muutosten aika

kate voegele - hallelujah

seitsemän vuotta

naurua, riemua, vitsejä, insidejuttuja, voitontunteita

seitsemän vuotta

itkua, raivoa, epätoivoa, pahaa mieltä, masennusta

seitsemän vuotta 

muistoja joita en koskaan unohda.

rakastan teitä kaikkia.