in these promises broken deep below, each word gets lost in the echo

pisarat sataa kasvoille ja minä vedän hupun pään suojaksi päästäkseni piiloon. taivas on harmaa enkä pidä. ajattelen ei mitään. jos saisin niin poistaisin hänet joka satuttaa. yksitoista kuukautta eikä se kipu ole vieläkään hävinnyt eikä haihtunut. se on ehkä pienentynyt ja ehkä mä olen ehjempi kuin aijemmin mutta arvet jää eikä ne koskaan haalistu kokonaan pois. sydän on melkein kasassa ja ehkä päälle näyttääkin ehjältä. 

vuosisadan kamera-ahdistus

mulla on ihan kamala kamera-ahdistus. nään kameran telineensä päällä ja tiiän että mun pitäisi kuvata blogia varten. teitä varten. mutta mä en vaan tahdo kuvata. mä en pysty. tää tilanne alkaa oikeasti jo lamauttamaan mun halua kuvata yhtään mitään. en oo saanut otettua hyviä kuvia niin pitkään aikaan etten jaksa enää edes muistella. ahdistaa niin paljon. viimeajat mä en ole mitään muuta tehnytkään kun säästänyt uuteen kameraan. oon kyllästyny jatkuviin virheilmoituksiin ja käsiinhajoavaan kameraan. toivon että saan mun inspiraatiota edes palasen takaisin. mun pitäis pitää kuvaamisesta ja kaikesta siitä, mutta tällähetkellä välttelen koko asiaa. sääli.
huomasimpa muuten että teitä on jo yli 90.♥

settle down with me and i'll be your safety

I was made to keep your body warm

 but I'm cold as the wind blows 

so hold me in your arms

oon pahoillani tästä hiljaisuudesta, syy on yksinkertanen; en oo tyytyväinen mihinkää kuvaan minkä otan. en tiiä mikä tässä taas mättää, tekee mieli repii hiukset päästä ja itkeä kun koko homma on jäässä enkä saa mitään aikaan vaikka yritän ja yritän ja yritän. mun mieli räjähtää kohta kun on niin paljon mitä tahtosin tehdä ja toteuttaa mutta joku mun päässä pitelee mua paikoillaan. oon vähän väsynyt tähän itsekritiikkiin.

pillereitä pillereitä lisää pillereitä

ei postauksia ennen kuin mä oon terve. oon ollu tässä kipeenä ny kutakuinki monta aikaa ja tänää sain uuden lääkekuurin. kymmenen päivää. kolme plus kymmenen päivää. en mä osaa oikee selittää tätä kipua. mä oon koko ajan kipulääkkeissä etten tuntis yhtään mitään ja siltikin mä tunnen. en tiiä uskallanko mä sanoa ettei oo koskaan sattunu näin paljoo, kai mä uskallan. en mä syö enkä mä juo enkä mä nuku enkä mä oikeen hengitäkään. sattuu vaan.

no nyt vituttaa

SAIN MUN KONEKAMAT VIALLISINA HAISTAKAA TE ELEKTRONIIKKA IHMISET PASKAA JOKA ON MAANNUT OJANPOHJALLA NELJÄSATAA VUOTTA JA APEKFOAE JUMALAUTA. KYLLÄ OLEN VIHAINEN AI HUOMAAKO SEN VAI AIJAA TOO BAD PERKELE. SKALPEERAAN KAIKKIEN KIVEKSET. MINÄHÄN EN LANNISTU SAATANA. KALE ONNISTU RIKKOMAA MUN MOPONKI ETTÄ EN TIIÄ MILLON SEKÄÄ TULEE KUNTOON. voi saatana ei voi muuta sanoa taas. anteeksi vaan olen äkäinen. tahon kanahampparin ja muumipeikko ja pyrstötähden nyt. mikään muu ei helpota.

strip away the flesh and bone, look beyond the lies you've known

ei mun kone oo vieläkään kunnossa. ehkä se ens viikon aikana. tai sitä seuraavan. kauheen vaikee vaan yrittää hoitaa kaikki yksin. mä oon niin tosi väsynyt enkä mä tiedä mitenpäin mun pitäis olla ja mennä ja jaksaa. mulla ei oo mitään velvotteita eikä mitään tehtävää mutta silti musta tuntuu että mä oon niin stressaantunut vaa ihan kaikesta. mä vaa herään joka yö samoihin aikoihin pari kertaa ja kun mä herään niin mua polttaa enkä mä pysty makaamaan. enkä mä saa unta. kale joutuu jaksamaa mun heräilemistä ja ininää ja joutuu heräämää mun kanssa enkä mä tahdo että seki väsyy. mulle kuuluu hyvää ja ei mitään vaihtelevasti mut eiköhän tästä kömmitä eteenpäi koko ajan. väsyttää niin.

A red river of screams, underneath. Tears in my eyes, underneath. 

Stars in my black and blue sky. 

And underneath, under my skin, underneath the depths of my sin. 

Look at me, now do you see?

i'm the bravest girl you'll ever come to meet

you see, i'm the bravest girl you'll ever come to meet yet, i shrink down to nothing at the thought of someone really seeing me. i think my heart is wrapped around and tangled up in winding weeds.

but, i don't wanna go on living being so afraid of showing someone else my imperfections. and even though my feet are trembling, every word i say comes stumbling i will bare it all. watch me unfold. unfold, unfold.

tänään mä seisoin tunnelissa ja huusin mun kaverin perään hyvää ystävänpäivää. se käänty ja näytti mulle keskaria. en mä tiedä, kai mä vaan ikävöin sitä aikaa kun mä merkitsin jotain. se satuttaa tietää että toista ei enää kiinnosta mitä mulle kuuluu koska tiettyyn aikaan se ihminen oli mulle yksi tärkeimmistä asioista. mut ajat muuttuu. ja oonhan mä saanu elämääni jonkun jota kohtaa tunnen eritavalla kun oon ketään kohtaan ikinä tuntenu. mä kaipaan silti sitä mun hyvää ystävää joka jätti nii suuren aukon muhun. mutta mä selvitän tän kaiken, mä pärjään.

oon tässä miettiny niin pitkään kaikkea turhaa asioiden piilottelua. mä oon jo niin kauan ladannu niin paljon energiaa peittääkseni asioita joita en tahdo muiden tietävän. nyt mä oon kuitenki väsyny siihen. mä en mainosta mutta mä en myöskään enää piilottele. jos te näätte täällä jotain mitä ette koskaan oisi uskoneet niin olkaa kilttejä, mäkin olen vain ihminen. toi biisi on mulle henkilökohtasesti tajuttoman tärkeä. kuunnelkaa se, ehkä se auttaa teitäkin.

hyvää ystävänpäivää teille kaikille ♥ 

the world is dead, i watched it bleed out and collapse

joo, mä oon todella kipeä. tai siis että päivällä se menee vähän paremmaks ja illalla ja aamulla ja yöllä olo on ihan helvetillinen. mun vanha ystävä yskä on palannu enkä mä enää jaksa ees uskoa tätä keuhkokipuu todeks. varsinki ku viimekski lääkäristä sanoivat ettei mulla mikään ole. no kiva tietää, mutta miten helvetissä mussa ei ole mikään vikana jos on tällanen olo? mulla alkaa huomenna koeviikko. oon siis just passelisti onnistunu sairastumaan taas. toisaalta mitä eroa, oon nykyää aina kipee. mulla on kylmä ja ikävä mut mustelmat muistuttaa. ps rikoin tän kannettavan näppäimet.

tajusin just että mulla on pyörä juna-asemalla. mua ärsyttää se koska tiiän ettei se tuu pysymään siellä jos en käy hakemassa sitä sieltä tänäiltana. ja nyt mun pitäs raahautua tossa -15 asteessa helvetin kipeenä ja keuhkotautisena ensin kävellen ja sitten pyöräillä vielä kotiin pelkkää ylämäkeä. nii no mikäs siinä jos tahtoo että tuuperrun matkalle hapenpuutteen vuoks. kai sekin on vaihtoehto muitten vastaavien joukossa.

i'll promise you that i won't leave you alone

se on hassuu kuinka mieli menee vuoristorataa. outoo ajatella että päivällä oli ihan ilonen ja sitte taas vähemmän ilonen. outoo että jotkut päivämäärät nostaa kyynelet silmii, muistuttaa ja satuttaa. outoo että ihmisen silmistä näkee miltä siitä tuntuu. outoo että jonku hymy voi olla niin piristävä. outoo kuinka vähän jaksaa. outoo että päivää vaille kuukausi.

on se vaa niin että onnellisuus on jotain isompaa ku yks kokonainen päivä. mulla ois niin paljon sanottavaa ja kerrottavaa muttakun muillaki on hankalaa jo valmiiks enkä mä taho tehä kenenkään oloa pahemmaks. en mä taho nähä ihmisii surullisina. yhellä matikantunnilla mun kaveri kirjotti mun vihkoon kappaleen joka mun pitää kuunnella. mä itkin kun kuulin sen. se vaan kuvas kaikkea niin hyvin ja musta tuntu että joku tajuaa. tai jotenki.

mulla on huono päivä, mut kaikki on aina niin helvetin hyvin.

was it something i did?

i lose it all. i lose it all. i lose it all. i lose it all. i lose it all. i lose it all. i lose it all. i lose it all. i lose it all. i lose it all.

i need an angel

i've been treated so wrong, i've been treated so long as if i'm becoming untouchable

i'm a slow dying flower, frost killing hour, the sweet turning sour and untouchable.

oh, i need the darkness, the sweetness, the sadness, the weakness

oh, i need this.

kiss my ass blogger

joko oon harvinaisen fail ja oon onnistunu poistamaa tai sitte blogger vittuilee mulle mut en saa näkyvii sitä kommentointi linkkiä tähä tekstin alapuolelle. ei täs muuta mut alan tosissaa raivostuu täs pikkuhiljaa ku tullu kateltua noita koodeja tänää jo iha tarpeeks ja asädlapskdow. jumalauta en tasan alota tätä koko paskaa alusta.

eli mun blogii ei nyt pysty kommentoimaa ennenku korjaan tän virheen jotenki mun taikavoimilla.
// vika korjattu I GOT THE POWER

ahistus

koulu ahistaa. mua pelottaa olla yksin nii suuressa paikassa. mua ahistaa ne käytävät. mua ahistaa ihmiset. mua ahistaa ne kaapit. mua ahistaa se etten saa kypärää otettuu korkeelta koulupäivän loputtua. mua ahistaa ne aikuisten katseet. mua ahistaa se etten saa olla myöhässä. ja ennenkaikkee mua ahistaa koulu-uinti. 

en mä tiedä, ehkä mua ei oo tarkotettu tonne.

there's a wall between us

onko kenties kamalampaa tunnetta ku tuntea ittensä näkymättömäks? ei varmaankaa.

ei sua huomata, miks oikeestaa huomattais. oot pieni, vielä ihan liian pieni.

miksi sydän, miksi miksi miksi?

the tears will not stop raining down

tiiättekö sen ajan kun on tosi vaikeeta ja voit henkisesti niin huonosti? ja kun toiset yrittää ymmärtää niin siitä tulee entistäki huonompi olo koska ne ei tiiä siitä kivusta mitään? nyt ois semmonen aika, en jaksa alkaa selittämää mitään ku en jaksa mitää muutakaan.

day 15 - a song that describes you

Stand In The Rain (from the album Beauty From Pain) by user6439794

She never slows down

She doesn't know why but she knows that when

she's all alone feels like it's all coming down

She won't turn around

The shadows are long and she fears if she cries that first tear

the tears will not stop raining down

***

She won't make a sound

Alone in this fight with herself and the fears whispering if she stands, she'll fall down

She wants to be found

The only way out is through everything she's running from

Wants to give up and lie down

So stand in the rain, stand your ground

Stand up when it's all crashing down

You stand through the pain, you won't drown

and one day what's lost can be found

it's only a passing thing, this shadow

masentaa niin saatanasti. kissa ei oo tullu vieläkää takasin, tänää on neljäs yö kun se ei ole kotona. mua huolestuttaa niin paljon etten voi hengittää ja tuntuu että kukaan ei taas oikeen ymmärrä kuinka paljo tää sattuukaa.

viimeks oon stressannu näin paljon mun velje syöpähoitojen tuloksia, ja se on paljon. mietin vaan että miks elämä potkii näin päähän ja kusee silmään aina kun alkaa menemään paremmin ja pääsee jaloilleen? just tällä hetkellä ei huvittais edes tallata täällä mutta eiköhä seki mee taas aikoinaan joskus ohi.

day 10 - a song that makes you fall asleep

Peaches (New Heights EP) by Henry HoKyun Han

kuinka ironista on että sain just tän kappaleen tälle päivälle ku en todellakaa saa tällä hetkellä unta? toissayönä en nukkunu ollenkaan ja viimeyönä sen parisen tuntia. joskus tuntuu vaan nii liikaa ettei jaksa. tää on nyt sellasta aikaa.

ampukaa mua jooko ?

sain tietää että mun lotripaketin julkasupäivä myöhästyy taas. naurakaa pois mutta se on tärkeetä. suututtaa, miks sitä pitää myöhästyttää koko ajan.

voi vittujen vittujen vittu

se tunne ku makaat tyhjässä talossa jossa ei oo huonekaluja eikä näin ollen ruokaa eikä juomistakaan. ilman konetta, koska se ei aukea, ilman telkkaria koska se on viety pois ja ilman saldoa koska se nyt vaan on vittuillakseen kulunu.

oli tosiaa hieno fiilis tulla juna-asemalle ku siellä ei oo ketää vastassa, ottaa taksi himaan ja maksaa ittensä kipeeks siitä ja sen jälkee huomaa että katos vittu perkele ovi on lukossa enkä omista kotiavainta. sitte ku lopulta keplottelet ittes sisälle taloo ni huomaat että katos perkele, huonekalut kaikki lähteny kävelee ja talossa ei ketää sun lisäks.

vittu tervetuloa kotii vaa sanna. et näillä nyt sitte mennää, ilman konetta, ilman telkkaa, ilman saldoa, ilman ruokaa, ilman juomista, ilman musiikkia, yksin. elämä siis suomeks sanottuna hymyilee taas nii vitun hienosti päin naamaa, mietin vaa et miten saan itteni säilyy hengissä seuraavat viis päivää ilma ruokaa mutta oh well pikkujuttuja tietysti.

ja seki vielä ettei oo bensaa = oon tän talon vanki kunnes porukat päättää joskus saapua. en ihmettele vaikkei saapuiskaa.

ne jotka ihmettelee, mä dataan kännykällä. ai no katos vaa, tästäki loppuu kohta akku, pitihä se arvata.

ompa taas nii helvetin upeeta olla tosiaa 'kotona.' älkää oottako postauksia ku niitä ei oo tällä viikolla varmaa tulossa, en tiiä millo saan koneen toimintaa. seuraavat viis päivää siis makaan lattialla ja itken, kivaa!

huono

pendulum - witchcraft

"ei susta oo mihinkään saatana"

kyllä mä sen jo tiesin, ei ois tarvinnu muistuttaa

kyllä mä sen jo tiesin

"anteeks että huusin, saanko anteeks"

mee helvettiin

"et saa, et enää"

isoveljet

ehkä ärsyttävin asia tässä maailmassa. en jaksa ees alkaa selittämään mutta kukaan muu ihminen tän vitun planeetan päällä ei saa mua yhtä raivostuneeks ku mun toinen isoveli.

mulla on niin tylsä päivä että aijon siirtää mun huonekaluja jotka on liian painavia mun siirrettäviksi. enhä mä jaksa kunnolla edes nostaa tätä mattoa. no pitää kattoo, en jaksa enää olla täs huoneessa jos tää näyttää aina vaa tältä samalta. en viihy täällä.