huhtikuuta 01, 2011
All I needed was a call that never came
tiiättekö sen kauheen tunteen kun jokin mitä rakastat tehä ei vaan onnistu ja kaikki menee pieleen. jep, mulla oli tänään sellanen päivä. vihaan tällasii hetkiä yli kaiken.
koitin saada yksinkertaista kuvaa missä ihminen lukee kirjaa. otin yli kakssataa kuvaa. ja mikään ei onnistunu. vihasin niitä. vihaan niitä vieläki, onneks mun ei tarvii enää ikinä nähä niitä. jos niin käy niin varmaan revin hiukset päästä, niin paljon niitä vihaan. mun oli pakko poistaa ne koneeltakin koska en vaan kestäny ajatella että siellä kansiossa on ne kuvat jotka on ehkä kamalimpia taas hetkeen.
oli pakko luovuttaa ja kaivaa esille jotain vanhoja kuvia ja myöntää etten mä vaan osaa. en ymmärrä mite jotkut ihmiset saa niin hyviä kaikesta mahollisesta elävästä ja elottomasta. älkääkä pliis tulko nyt sanomaan kuinka "kuvaajat ottaa varmaan viissataa kuvaa joista pari onnistuu plaaplaa" ja muuta vastaavaa, mä en nyt jaksa.
vihaan sitä että oon huono enkä osaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti