i see the lights through the rain

eilen kun mä tulin lentokoneella kentälle ja näin kullan niin mä juoksin ja hyppäsin ja ykskaks mä olin sen sylissä. itketti. ja kun mä lopulta laskeuduin sieltä korkeelta niin mä sain kukkia. ja suklaata. ja mua hymyilytti koska mulla on paras poikaystävä. itketti ja hymyilytti samaan aikaan. oon vähän niinku vaaka joka vaan heiluu puolelta toiselle muttei ikinä pääse tasapainoon. toisella hetkellä se on kallistunu vasemmalle ja yhtäkkii se horjahtaa oikeelle. en mä tiedä. paska vertaus mutta niin. siltä musta suunnilleen tuntuu. kaikki menee niin asokfje. tää oli eka kerta kun sain kukkia niinku perjaatteessa muuten vaan. ettei ollu mitää sen suurempaa. tuli hyvä mieli. kukat tuoksuu.

jos mä saisin päättää niin oisin maailman mukavin ja ymmärtäväisin ja rauhallisin ihminen enkä mä ikinä suuttuis mistään. mutta se ois jo liian utooppista. kai mä tässä paremmaks tuun koko ajan. tai sitten huonommaksi. tahon vaan pelata zeldaa ja unohtaa kaikki turhat ja kurjat asiat. mun mieli on sotkunen matkalaukku minne kaikki on vaan tungettu ja ängetty ja jossain vaiheessa koko homma leviää ympäri tienposkea ja siinä sitä onki sitte hommaa koota tavarat uuelleen. katsokaa kauniita kukkia. ne tuoksuu just siltä kun ne näyttää. ps mun kone on ehjä. vihdoinkin.