tell me everyday i get to wake up to that smile

 oon vahvasti sitä mieltä että mun pitäs jättää nää yöpostaukset ihan kokonaan pois koska useimmiten näissä ei oo yhtään mitään järkeä. vaan tällä kertaapa on! vaikka näppäimet hyppiikin silmille ja yrittää tehä mun kirjottamisesta mahotonta tai ainakin mahollisimman vaikeeta.

tänää (jos siis tää lasketaan tiistaiks) on kaks päivää ja sitte on perjantai. perjantai on mulle ja yhelle toiselle erityinen päivä. sinä aamuna mä lähen kello kymmenen aikaan tikkurilan juna-asemalta ouluu kohti. ja oulun juna-asemalla mä saan halata emmiä. mä en oo saanu halata sitä neljään kuukauteen. neljä kuukautta on 1/3 vuodesta ja musta tuntuu pahalta ajatella etten oo sinäaikana voinu halata mulle niin tärkeetä ihmistä. mutta meitä ei voi mikää erottaa, ei mikää typerä välimatka tai mikää muu vastaava. koska emmi on mun enkeli ♥

emmi tekee mun elämästä niin paljon rikkaampaa. ilman emmiä mä en tietäis että miltä tuntuu oikeasti ikävöidä jotain niin paljon että sydäntä särkis jos se ois mahollista, miltä tuntuu nähä rakkain ihminen pitkän odotuksen jälkeen, miltä tuntuu luottaa johonkin 150%, miltä tuntuu kun on joku jonka tietää aina välittävän, miltä tuntuu kun on joku jolle voi aina soittaa. mä oon vaa nii kovin innoissani tulevasta viikonlopusta, mä saan halata emmiä, vihdoinki, neljän kuukauden odotuksen jälkeen. en vois toivoa parempaa, en vaa oikeesti vois.

onko teillä jotain tosi tosi tosi tärkeää ihmistä teijän elämässä jolle voitte kertoa ihan kaiken?

mä tiiän että oon niin onnekas kun mulla on emmi.