joulukuuta 05, 2011

we all have a story to tell whether we whisper or yell

in the woods
in the woods
in the woods
in the woods
in the woods
in the woods
mustelmia, liikenneonnettomuuksia, kellojan tikitystä, nuudelia, unista säätä. sitä tää mun päivä on ollu. pakko olla tyytyväinen siitä et oon saanu kerranki jotain aikaan. vaikka se jotain sitte oiski sateisessa metsässä kameran kaa hyppimistä niin silti. siitähän mä eniten tykkään. oon kuunnellu yhtä tiettyä bändiä nyt koko ajan ja miettiny että miten joku osaa tehä niin uppoovii kappaleita. en vaan ymmärrä mitenkään.

mun mielipide on se että kun rakkaus kirjotetaan kenkään niin se on todellista. sillo se on koko ajan. musta oli myös kivaa huomata että mun hiukset on kasvanu vaikka musta tuntuu koko ajan että ei ne kasva yhtään. vähemmän kivaa on huomata että netti ottaa kohta loparit ja täytyy lopettaa kirjottaminen. adios seuraavaan kertaan, olkaa ylpeitä musta ku sain viimein näinkin pitkän postauksen aikaan!

4 kommenttia:

Paula kirjoitti...

Oon ylpee! ja noi hiukset! tui sanna ihanii kuvii! <3 mutmut mitä?? liikenneonnettomuuksii?? :o

sanna kirjoitti...

HIII hiukset on näissä kuvissa iha sairaan kivan väriset mun mielestä! C:
ja eipä tossa mitäääää, pikkuhaaveri skopalla ku tahoin ajaa meijä tietä ympäri.........

Paula kirjoitti...

voi eeiii ootsö kuiteski kunnos?? :)

sanna kirjoitti...

juuu olen c: vähäse sattu ku kierin siinä tiellä mutta ei mitää vakavampaa c:

Lähetä kommentti

 
Zelda Triforce