ulkona sataa. ne miljoonat pisarat tanssii meidän peltikatolla. seinällä on frodon puhe. jos osaisin niin matkustaisin kontuun ja katsoisin sen kesän ja syksyn ja talven ja kevään. tämmöinen sade lohduttaa. rauhottaa. muistan kun kuusivuotiaana astuin portaille ja haistoin syksyn ensimmäisen kerran. tai sillon vasta havahduin siihen. ja siitä asti oon muistanut sen. syksyn tuoksu on melkein paras. parempia on parhaan ystävän ja kalen tuoksu. ne tuoksuu rakkaudelle. hymyille. jos nyt saisin niin kävelisin paljain jaloin ensilumessa. mulla on sellainen olo että tahdon nähdä kaiken. fiilistelyä. tuntuu että oon sadesäällä iloisempi kuin aikasemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti