mä olen maalannu tänään. harmaa vihree harmaa vihree. kalen huoneesta tulee tosi kiva. mä toivon että siitä tulee sellanen että siellä voi olla. ahistaa olla kaikkien tiellä aina. mä vaan koitan olla hiljaa ja yritän kovasti pysyä poissa tieltä. mulla on sellainen epätoivottu olo. epätervetullut. en tahdo että mut hirtetään. miksi ihmiset huutaa autossa? ahdas tila ja vihaset äänet ei ole hyväksi, kohdistui ne suhun tai ei. mä en ymmärrä. miksi huutaa kun voi olla hiljaa.
ahdistaa kun ihmiset yrittää pakolla puhua ja auttaa. mulla on ne kaks ihmistä joille kerron kaiken enkä mä tarvitse niitä enempää. tuntuu kun mut laitettaisiin lasipulloon ja se pullo vietäisiin keskelle katua niin että kaikki voi tuijottaa. asiat ei kuulu kaikille. ei niitä kuulu huutaa. jos mä tahdon jakaa jotain asioita niin mä jaan, mutta jos mä en tahdo niin mä en tee niin. mä en ymmärrä miksi toisten asioita pitää kaivella kun niistä ei tahdota kertoa. ei kaikki oo niin yksinkertasta että mennään ja puhutaan luotettavalle aikuiselle että miltä tuntuu ja kaikki on selvää. ei se mee niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti