me ajettii tänää hirveen monta kilometriä. ei ollu edes kylmä ja ku me ajettiin jossai vierumäen lähellä niin musta tuntu iha ku oisin ollu kiimingissä ja tulin vähä surulliseks. mun on vaa nii ikävä. huomenna pitää mennä kouluun, mä en haluu eikä mua oo tarkotettu siihen ja silti mun on pakko. tai no eihän mun olis. muttaku mä tahon nähä rakasta mahollisimman paljon. joten menen ja kärsin. olen hurja marttyyri. kulta käski melkee oikaisemaan ettei se oikeesti oo mikää panostaja koulussa, se on paskempi ku minä. tai no ei se ole. autiotalot on nii hurjia. hui.
tänää on surun päivä. mun kakstoista vuotta vanha pleikkari kakkonen kuoli. tai musta tuntuu että sen ruumis on maannu mun huoneessa jo jonkin aikaa mutta tänää se todettiin kuolleeksi. iha kamalaa, enää ei saa tollasii paksui mötiköitä mistää vaa ne on sellasii moderneja ja laihoja. en mä taho sellasta, mä tahon tollasen ruman. en mä voi elää ilman rumaa pleikkaria. eikun. mä säilytän sen ruumiin mun huoneessa, eihän sitä nyt voi pois heittää. joka tapauksessa. piti ilmottaa että meen huomenna hakemaan uutta pleikkaria. may you rest in peace paskakasa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti