kesäkuuta 29, 2011

puolet musta


tänää sain koneen toimimaa ja oon ilonen. myös sen takii että pääsen vihdoin sivistään itteeni facebookin maailmaan, mutta enimmäkseen sen takii että pääsen juttelee emmille ja tekemää tän postauksen.

eile illalla luin kirjaa sängyssä. sitte siinä tuli sellane kohta mikä sai mut miettimää. mietin sitä kui joku voiki olla niin sellanen että antaa toisen satuttaa itteesä ja on siltiki sen rinnalla, tapahtu mitä ikinä. ja sitte huomasin että valu kyynel poskee pitkin. mulla on vaa niin ikävä.

musta on aika kamalaa huomata olevansa heikko ja haavottuvainen, kun sitä on koko elämänsä pyrkiny peittämään. mut ku kohalle tulee jotain sellasta mikä vie susta puolet - ei, enemmän - mukanaa joka kerta ku näätte, on vähä vaikee olla vahva. kui sitä voiskaa ku itestää puolet on jollain toisella?

ei sitä tunnetta osaa selittää, se pitää kokea ite. ja kyllä sen huomaa kun se osuu omalle kohalle, jos osuu. eihän kaikki ikinä saa tietää sitä tunnetta ku voi luottaa johonki ihmiseen satakymmene prosenttisesti ja jonka käsiin voisit vaikka laskee koko elämäs jos niin pitäis tehä. että on joku sellanen mikä pitää sut pystyssä vaikka oisitki liian heikko ite jaksamaan. joku sellanen jonka vuoks tekisit mitä vaan että se ois onnellinen.

en mä tiedä, se on monimutkasta yrittää selittää miltä tuntuu kun jollain on niin iso vaikutus sun elämään. mut se mikä on yksinkertasta, on se rakkaus. sitä ei kukaa voi sulta ottaa pois eikä se katoo mihinkää, se on ja pysyy. emmi. 


niin ja psst, värjäsin tossa maanantaina hiukset. 

4 kommenttia:

emmi kirjoitti...

yhyy pieni tiiät että mullaki o sua nii iso ikävä ettei kukaa sitä voi tajuta ;_____; nähää taas pia <3

sanna kirjoitti...

NÄHÄÄN PAAA <3 awaww oot paras

kkiki kirjoitti...

herrajumala oot kaunis ♥

sanna kirjoitti...

KIKI SINÄ OLET !!!!!!!111 <3 u no can deny it ! C: <3

Lähetä kommentti

 
Zelda Triforce