meidän naurussamme kaipuun kaiku ilmoille kai soi

Oon miettinyt tässä nyt jonkin aikaa että pitäis tehdä uus blogi. Ei oo mukava tunne kun alkaa kuvottaa joka ikinen kerta kun avaat blogisi sivun ja katsotkin sitä. Kuinka siinä ahdistaa kaikki, nimi, osote, tekstit, ulkoasu, kuvat, ihan kaikki. Oon vaan turhan väsyny enää tuntemaan sitä tunnetta, niimpä päätin alottaa kokonaan puhtaalta pöydältä ja tehdä kokonaan uuden blogin. Ehkä näin on kaikkien kannalta parempi ku en jatkuvasti murehdi sitä kuinka en pysty kirjottamaan ja kuinka ahistaa.

Hetken vielä tämä puoli maailmaa, hetken vielä nukkuu yötä valkeaa

Sä mietit kuinka mikään satuttaa voi niin, parhaat vuotes kaikki maahan poljettiin

Oon huomannu että oon kateellinen persoona. Vaikka yritän kovasti olla olematta niin oon silti. Jos joku toinen saa jotain todella hienoa mitä ite todellakin haluisin (esim vaikka nyt konserttilippu) niin oon helvetin katkera ja kateellinen. En kuitenkaan yleensä näytä sitä mitenkään ylemättömän paljon, mutta silti. Se tuntuu inhottavalta. Ja se kun sille ei voi mitään. Vaikka oonhan mä tietysti iloinen sen ihmisen puolesta kuka sen jonkin on saanut niin siltikin. Mutta se kuuluu osana ihmisyyteen että ollaan kateellisia, niin se vaan menee. Voi kumpa ei menisi.

Pääsin tänään jo kahelta koulusta ja olin ilonen kun kerkesin vielä juoksemaan bussiinki, sillä päästiin viistoista minuuttia etuajassa. Johtuen toki siitä että tunti oli alkanu saman ajan aikaisemmin, itsepä en tuota tiennyt joten tulin luokkaa vasta viistoista yli kuten tavallista. Toivottavasti en saanu myöhästymismerkintää. Tai mitä väliä sillä oikeastaan edes olisi. 

 Mun kalansilmäobjektiivin piti tulla jo tänää, mutta eipä ole näkynyt. Huomenna sitten. Tilasin halvimman mahollisen ja varmaan myös semikämysen mallin, mutta eipä mulla ollut varaa muuhunkaan. Nytki jäin äitille velkaa pari kymppiä, ei siinä mitää. Miksi kameratarvikkeitten pitää olla niin kalliita? 

Inhoan sitä kun mun yksityisyyttä ei kunnioiteta. Kun ovet avataan ilman että koputetaan ja kun ne jätetään auki vaikka pyydän kiinni laitettaviksi. On ahistavaa jos ovi on apposen auki, turvallisemman tuntuista jos se on kiinni. Lisäksi kukaan ei tahdo kuunnella kun huudatan BMTH'ta koneeltani, niin mitäs sitten jättävät oven auki. Täällä soi sellainen musiikki mistä mä pidän, ei sellainen mistä porukat pitää.

Anteeksi jos ette pidä tästä niin paljon kuin vanhasta blogista. Minä pidän, enemmän.