but look, the time is running out

Aattelin että tänään ois ees ollu jotain tekemistä, mutta ei. Oon vaan istunu koko päivän tekemättä mitään, ja se kyrsii mua suunnattomasti. En osaa alottaa mitään ilman inspiraatiota, ja nyt se on todellisesti ollu hukassa lähiaikoina. En osaa ottaa kuvii, piirtää, tehä käsitöitä, soittaa tai yhtään mitään muutakaan koska mua ei vaan huvita. Niinpä vietän mun viikonloput läskistymällä, nukkumalla ja kattomalla erinäisiä sarjoja ja nauramalla niiden tekohauskoille vitseille. Mitä ajan tuhlausta perkele. 

Musta on harvinaisen turhauttavaa viettää aikaa vaan istumalla ja tekemällä ei mitään kun samalla voisi saada oikeesti jotain tärkeetä aikaan. En pysty kirjottamaan mun kirja-arvostelua koska en osaa ilmasta itteeni tarpeeks hyvin, niin että se kelpais mulle. Vaikken oo edes perfektionismiin taipuva ihminen niin nyt tuntuu niin pilkunviilaajalta ettei mitään rajaa.

Turhauttavaa on myös se, että blogger yrittää kaikin mahdollisin keinoin saboitoida mun kirjotusyrityksiä. Alan oikeesti jo pikkuhiljaa harkitsemaan täältä häipymistä, vituttaa sen verran tää lagaus ja toimimattomuus. Hankin kohta oman palvelimen oikeesti, murhaaaaaaaaa.

Heräsin aikasin aamulla ja siihen se mun toimeliaisuus jäikin. Mä olin iha varma että kello on kaks kun aurinko paisto ja oli niin kirkasta, sitte tartuin puhelimeen ja huomasin että eihä se oo vielä edes yheksän. Alkoi kevyesti vituttaa ja lopulta päätin kompuroida ylös. Pitkästä aikaa musta tuntu siltä että mulla on kuumetta, mutta se olo meni jo ohi. Miksen mä ole ikinä kipee? On oikeesti suhteellisen turhauttavaa olla aina se joka on terve ja se joka on koulussa vaikka muut onkin kipeenä. En vaan sairastu, enkä ees syö mitään vitamiineja tai vastaavia minkätakia olisin jotenkin erityisen terve tai jotain. En tiiä itekkään mitä selitän, mutta jokatapauksessa. Mulla on niin paha vitamiininpuutos että multa tulee verta nenästä, ei sekään ihan tervettä ole. Ja siltikää yks kuumebakteeritulehdusmikäonkaan ei voi iskeä muhun. Miksi?

Ihme ininää taas, koittakaa kestää. 

Mulla on kauhee hinku päästä Kiiminkiin Emmin luo, oon nimittäin ollu siellä viimeks kesällä, ja siitä on liian pitkä aika. Äiti ja iskä on jo luvannu mulle että pääsen sinne tän kevään aikana, mutta se, että millon oon menossa on edelleen pimennon peitossa. Me ollaan Emmin kanssa aateltu pääsiäistä hyväks ajankohaksi, kun tulee pari lisäpäivää viikonloppuun ja kaikkee muutakin. Se olis kätevin aika, sillo tahon mennä. Pitää vaan suostutella äiti ja iskä siihen niin voilá, meikä häipyy täältä. Vantaa alkaa tympimään mua suunnattomasti. Ja mua vituttaa tiettyjen stadilaisten asenne tätä paikkaa kohtaan. Että Helsinki on niin paljon parempi ja plaaplaa. Mitä helvettiä?