there was the first day for me too, and i had no guide and i was lost like you

tukholman kadut on kauniimpia kuin helsingin. ajatukset lentää taas siellä täällä enkä saa niitä käärittyä kasaan, en niin millään. tahdon puhua mutta en saa sanoja kuulumaan. tuntuu pahalta mutta mä ryömin päivästä toiseen. kyllä mä jaksan hymyilläkin nyt kun valoa näkyy pidempään eikä tarvitse koko ajan kävellä pimeässä. väsyttää ja aamulla ei tee mieli avata silmiä vaan jäädä sänkyyn nukkumaan. hain töitä mutta en tiedä saanko. pelottaa hieman että tuleeko tästäkään taas mitään. mulla on jokin kyky mokata kaikki mitä yritän. toivon että edes tää on poikkeus.